Semmoinen erikoinen ajatus tuli mieleeni tänään, että oliko ennen vanhaan koodauskulttuuri parempi vai ei. (Tarkoitan tässä yhteydessä kotimikrojen aikakautta ja myöskin varhaista PC-koneiden läpimurron aikakautta). Toki nykyään mahdollisuuksia on paljon lähes eksponentiaalisesti enemmän (mainitsen sanan siksi, että kehitys on harvoin lineaarista), mutta mitä etuja ennen vanhaan ohjelmoinnin suhteen oli. Ja puhun siis yleisellä tasolla en tyyliin pelkästään Kuuslankku-piirejä.
Ja muistaakseni yhdessä Youtube-videossa mainittiin seikoista,jotka ennen vanhaan oli paremmin tai "paremmin" tietokonemaailmassa, vaikka nykyaika (ja en siis tarkoita nykyajalla viimeistä 100 vuotta vaan pikemmin 20 vuotta) on tuonut myös aika paljon uutta, joista ei aiemmin edes osattu uneksia (ja usein tulevaisuuden ennustukset epäonnistuvat)
Se mikä on nykyisin paremmin on, että nykyään mahdollisuus oppia eri kieliä ja tekniikoita on huomattavasti parempi, joskin se vaatii hyvää tai vähintään kohtalaista englannin kielen taitoa.
Mielenkiintoinen keskustelun avaus! 👍
Valitettavasti itse en osaa kuitenkaan vastata, koska en ole edes tietoinen ohjelmoinnin nykytekniikoista! Pääasiallinen ohjelmointikieleni on REBOL ja se kehitettiin tästä syystä:
Rebol is pronounced "reb-ol".
It's similar to "rebel yell" or "rebel with a cause".
Rebol rebels against the idea that modern software must be large and complex.
Such systems are painfully slow and expensive to develop and maintain. They quickly degrade into chaos, requiring constant updates and patches.
Se on 2000-luvun alun kieli. Hyvin webbiin dokumentoitu. Sen kehitti yksi mies: Sama joka oli pääarkkitehti mm. Amigan moniajon kehittelyssä. Vastasi kerran sähköpostiinikin:
😍
Pahin puute kai siinä, että se on tulkki kieli: ei voi tehdä .exe tiedostoja. Mutta se riittää tarpeisiini. Eikös mikä tahansa täydellinen kieli, millä koneen saa kokonaan haltuunsa periaatteessa riitä?
Toinen kieli, jota olen vasta viime aikoina alkanut käyttämään on Python, mutta se on minulle apukieli ja työväline.
Olen kyllä pintaraapaissut: BASIC, Pascal, jopa konekieli, C, C++:n kurssillakin olin, mutta en oppinut, SAS-tilasto-ohjelmointi, relaatiotietokantakyselykieli SQL, php ja toki selainkielet HTML ja javascrript. Muistini on vain pirun huono! REBOL on minun nykyinen "äidinkieli", millä ajattelen.
Sinänsähän, jos puhutaan koodauskulttuurista, josta olit kiinnostunut, niin ei kai pseudokielitasolla ongelmien ratkaisut ole mitenkään muuttuneet? Lajittelualgoritmit toimivat edelleen samoilla logiikoilla.
Ennen vanhaan ohjelmoinnin opetteleminen oli ainakin erilaista. Kun aloittelin itse ohjelmointia 1990-luvun puolivälissä, tilanne oli tämä:
- Minulla ei ollut pääsyä internetiin tai muihin tietoverkkoihin, minkä takia tietoa ohjelmoinnista oli vaikeaa löytää. Etsin kirjastoista ohjelmoinnista kertovia kirjoja ja koetin opetella niiden avulla.
- Yksi haaste oli ohjelmointityökalujen (esim. ohjelmointikielen kääntäjä) hankkiminen. Niitä ei ollut saatavilla ilmaiseksi kuten nykyään, etenkään jos ei ollut pääsyä tietoverkkoihin.
- Tietokoneen tehokkuus rajoitti usein ohjelmointia. Esimerkiksi minulle oli vaikeaa tehdä peliä, jossa pelihahmot liikkuisivat ruudulla sulavasti. Myös muistia ja levytilaa oli paljon vähemmän kuin nykyään.
- Ohjelmointikielissä ei ollut nykyisen kaltaisia kirjastoja. Esimerkiksi kun halusin järjestää taulukon sisällön, minun tuli toteuttaa itse järjestämisalgoritmi enkä voinut käyttää ohjelmointikielen valmista komentoa.
- Yksinkertaisetkin asiat tuntuivat hienoilta saavutuksilta. Esimerkiksi minulle oli haaveena oppia ohjelmoimaan matopeli. Nykyään tekoäly generoi matopelin koodin kenelle tahansa, joka pyytää sitä.
Kiitos Antti Laakkonen, että tulit vastaamaan uudempikoodaajan kysymykseen. Minä taisin alkaa pölisemään vähän ohi aiheen ja puhuin liikaa itsestäni.
Ja se mitä vastasin: "pseudokielitasolla ongelmien ratkaisut ole mitenkään muuttuneet?" pitää kyllä ehkä paikkansa, mutta ei vastanut sekään kysymykseen!
Joo. Mutta onko ns. kuninkaantietä ohjelmoinnin ymmärtämiseen? Tarkoitan kysymykselläni sitä, että kun nykyään koodin pätkät saadaan tekoälyllä, niin oppivatko sen käyttäjät ohjelmointia metatasolla? Syvemmällä tasolla... Eivät välttämättä, mutta kyselevät ja ihmettelevät mielet kyllä haluavat oppia ja ymmärtää syvemmin, mistä ohjelmoinnissa oikein on kyse: heille ei riitä, että saavat kopioitua oikeat koodin pätkät esimerkiksi tenttivastauksiin. Ja tämä metatiedon hakkiminen vaatinee edelleen vaivannäköä ja työtä?
Mitä tarkoitat metatiedolla?
Nykyään voi ohjelmoida ilman varsinaista koodaustaitoa juuri tekoälyn avulla. Se tarkoittaa ennemminkin sitä, että annetaan tekoälyn olla se koodari, ja itse ollaan se koodaria käskyttävä asiakas. Se, antaako tekoälykoodarin tehdä virheitä, on sitten omista taidoista kiinni.
Me käytetään nykyään töissä yllättävän paljonkin tekoälyä ohjelmoinnin apuna, mutta jok'ikinen koodari tarkistaa tekoälyn tuotokset ja on jokaisesta koodarista itsestään kiinni, kuinka paljon tekoälyä hyödyntää.
Lopuksi tietysti toisen palvelun tekoäly vielä tarkistaa Pull Requestit (koodiin tehdyt lisäykset/muutokset), jonka jälkeen kun kaikki tarvittavat uudet muutokset on tehty, tulee muutokset vielä työkaverin silmäparien tarkisteltavaksi, ja jonka jälkeen vasta muutokset voi viedä tuotantoon. Eli kovasti monet kyselevät työkalujen perään, joilla voisi pitää paremmin dokumentoituina eri projektien muutokset ja speksit.
Tekoäly on varsinkin koodien tarkistamisessa erittäin oiva työpari, joka huomaa esimerkiksi vahingossa kahteen kertaan samojen muuttujien alustukset, jotka ihmissilmällä katsottuna nopeasti pistä silmään.
Kuten Anttikin sanoi, ennen tuli opeteltua koodaamista varsinkin itsellä 10-vuotiaana yritys/erehdys -taktiikalla. Ohjelmointioppaita ei ollut aina käden ulottuvilla.
Nykyään erilaiset frameworkit, boilerplatet yms. valmiit pohjat auttaa paljon isompien kokonaisuuksien hallinnassa.
Tekoälykoodaamisen haasteena on tunnistettu sen "nopea" kehitys. Työkalut eivät oikein meinaa pysyä tahdissa, kun monet koodarit ovat puhuneet, että vaikka ai-agenttien avulla he pystyvät työskentelemään useiden eri projektien parissa samaan aikaan, alkaa ongelmaksi muodostua se, miten itse pysyy kärryillä eri projektista toiseen hyppimisessä.
Itse opiskelin perinteisesti kirjallisuuden ja niissä olevien tehtävien avulla. Se oli jotenkin itselleni luonteva reitti, ja samalla kuitenkin se opetuksen tavoite ja yhdenmukaisuus oli mukavaa, kun ei tullut rönsyiltyä sinne tänne kun seurasin kirjojen oppimispolkua.
Lebe80 kirjoitti:
Mitä tarkoitat metatiedolla?
Taisin käyttää termiä vähän omalla tavallani. Tarkoitin “metatiedolla” enemmänkin ohjelmoinnin ymmärtämistä syvemmällä tasolla – ei vain mitä koodi tekee, vaan miksi se toimii niin kuin toimii ja miten ongelmaa ylipäätään lähestytään.
Eli tavallaan koodin “metatasoa” tai jopa analogisesti “metafysiikkaa”, ei pelkkää varsinaista metatietoa (kommentit, dokumentaatio jne.).
